ElectroCityn Werstaan neloskerroksessa työskentelee mobiilijäsenyyden kotitalonsa julkisivuremontin ajaksi hankkinut freelancetoimittaja Päivi Brink. Alun perin oululainen Brink on muuttanut Turkuun aikoinaan opiskelemaan ja valmistunut Turun yliopistosta yleisen kirjallisuustieteen lisensiaatiksi. Hän on työskennellyt toimittajan työssään jo vuodesta 2005 saakka. Elokuussa suunnitelmissa on muuttaa pysyvästi Etelä-Afrikkaan, josta aviomies on kotoisin. Kirjoitushommat jatkuvat myös sieltä käsin, vaikka Suomessa perhe vieraileekin jatkossa vain kerran vuodessa.
Tällä hetkellä Päivi työskentelee toimittajana yritysviestinnän parissa ja kirjoittaa sisältöjä sekä tiedotusmateriaalia isojen yritysten painettuihin ja verkkomedioihin. Hän tekee muutaman kerran vuodessa myös kirjallisuuskritiikkejä Turun Sanomiin.
– Suosikkiaihepiiriini kuuluvat muutenkin kirjallisuus- ja kulttuuriaiheiset jutut. Ammattiliittojen julkaisuihin kirjoitan työelämästä ja yhteiskunnallisista aiheista ja yritysmedioihin esimerkiksi ympäristöstä, luonnosta tai kierrätyksestä. Asiantuntijahaastattelut ovat myös mielenkiintoisia, ja pyrin tekemään ne tavalliselle lukijalle ymmärrettäviksi, Päivi Brink kertoo.
Kirjallisuuskritiikkejä laatiessaan Brink miettii sanottavansa usein sen kautta, mitä kertoisi kyseisestä teoksesta jollekin tutulle. Hän hakee omaperäisyyttä ja pohtii, mikä on juuri käsillä olevassa kirjassa tyypillistä ja vaikuttavaa. Jos tuntuu, että jokin kirjassa tökkii, voi kysyä, onko kyseessä henkilökohtainen vai objektiivinen kokemus. Brink tekee kritiikkejä pääasiassa käännöskirjallisuudesta, jossa alkuperäiset teokset on kirjoitettu ranskan tai englannin kielellä. Toisinaan hän ehdottaa teoksia itse, toisinaan Turun Sanomat antaa hänelle jonkin kritiikin tehtäväksi. Mutta tuleeko työkseen kirjoja kritisoivan luettua vielä vapaa-ajallaankin?
– Kyllä, luen paljon kirjoja, ja minulla on aina ainakin kolme kirjaa kesken! Pidän haastavasta kirjallisuudesta, mutta myös dekkareista ja viihdekirjallisuudesta. Eräs suosikeistani on C. J. Sansomin Matthew Shardlake -dekkarisarja, joka sijoittuu 1500-luvun Lontooseen, Brink paljastaa.
Haastatteluiden tekeminen on iso osa toimittajan työtä. Toisinaan mieleen painuu erityisesti jokin haastattelu tai haastateltava.
– Teen juttuja musiikkialaa ja tekijänoikeuskysymyksiä käsittelevään Teoston verkkolehteen, Teostoryyn, ja pääsin haastattelemaan muusikkoveljeksiä Mattia ja Teppoa. He ovat käsittämätön parivaljakko, kun miettii heidän 60-luvulta alkanutta uraansa ja lukuisia kulta- ja platinalevyjään! Kunnioitus kasvaa sitä mukaa, kun heidän saavutuksiinsa perehtyy. Toinen mieleeni jäänyt haastateltava on historioitsija, Suomen historian professori Juha Siltala, jota haastattelin Ammattiliitto Pro:n nettijulkaisuun hänen uusimmasta kirjastaan. Siltala on yhteiskunnallinen ajattelija, joka luo suuria linjoja, ja jonka osaamisen ja tietotaidon kyllä kuulee hänen puheistaan, Brink ihailee.
Kirjoittaminen ei ollut Päiville heti selkeä uravalinta, mutta yliopistolta lähdettyä polku johti viestinnän opintojen ja tiedottajan töiden kautta kirjoitustöiden pariin.
– Valmistuttuani lisensiaatiksi ajattelin ensin tutkijan uraa, mutta töitä ei riittänyt, joten lähdin yliopistolta ja ryhdyin freelancetoimittajaksi. Kiinnostuin tiedottajan töistä ja kävin markkinointiviestinnän kurssin, jonka jälkeen päädyin töihin viestintätoimistoon. Tällä hetkellä teen lähinnä kirjoitustöitä, en niinkään tiedottamista. Näissä töissä saa tavata erilaisia ihmisiä, nähdä monenlaisia työympäristöjä ja oppia jatkuvasti uusia asioita. Parasta on, kun sekavat muistiinpanot vihossa muuttuvat selkeäksi ja loogiseksi, valmiiksi jutuksi. On palkitsevaa, kun saa selvitettyä lukijalle vaikeankin asian ja tehtyä sen ymmärrettäväksi. Kirjoittaminen on ikään kuin järjestyksen luomista kaaokseen, kuvailee Brink.
– Juttua tehdessä on osattava kuunnella haastateltavaa ja poimia oikeat asiat. Hyvä juttu syntyy siitä, kun itse ymmärtää, mistä kirjoittaa ja saa myös lukijat ymmärtämään asian. Kun tuottaja vielä muokkaa tekstiä ulkopuolisen silmin, jutusta saadaan valmis, parempi versio. Tämä on hyvin keskusteleva tapa tehdä töitä, hän kuvailee.
ElectroCityn Werstas on toimittajan silmin riittävän rauhallinen työympäristö. Kirjoitustöitä tekevä arvostaakin hiljaisuutta, joka mahdollistaa tehokkaan työskentelyn.
– Werstaalla on hyvä meininki ja paljon eri alojen ihmisiä, jotka vaikuttavat sosiaalisilta ja hyväntuulisilta. Itselleni rauhallinen ja hiljainen työskentelytila on tärkeä, ja senkin Werstas tarjoaa. Sisustusratkaisuissa on käytetty ääntä vaimentavia materiaaleja. En varsinaisesti etsinyt sosiaalista työympäristöä, mutta olen tutustunut yhteistoimintaan torstaikahvien merkeissä vapun tienoilla, kun tarjolla oli munkkeja ja simaa. Werstaan Facebook-ryhmä on myös hyödyllinen. Tilojen yleisilmeeseen ja moderniin sisustukseen olen mobiilijäsenenä hyvin tyytyväinen, Brink päättää.