Onneen ei tarvita monia asioita

Tuntuu siltä, että joulukuu on tänä vuonna entistäkin odotetumpi. Tämä kuukausi on vihdoin vuoden viimeinen, eikä minkä tahansa vuoden, vaan vuoden 2020. Tämä on ollut monelle riipivä ja raskas vuosi, joka alkoi vahvasti ja nopeasti hiipui kohti suljettuja ovia ja autioita toreja.

Muistan, miten pääsiäisen aikoihin upotin kädet oman pihan multaan ja löysin viherpeukalon itsestäni – kuten kävi myös monelle muulle. Myllätty piha puutarhasaksineen ja istutuslaatikoineen oli se paikka, jossa pystyi toteuttamaan itseään ja hengittämään rauhaa. Kädet mullassa maailmassa tuntui olevan järkeä, tähän voin vaikuttaa, tämä on ja pysyy.

Kesäkuun rajoitusten purku mahdollisti omalla kohdallani osittaisen paluun toimistolle. Kaupungilla liikkuminen, aurinkoiset päivät ja lämpimät illat tuntuivat kuin jonkun suuremman lahjalta sen yhdessä koetun raskaan kevään jälkeen. Maailma antaa nyt parastaan ja heittää hyvän jyväsiä kaikille. Syksy alkoi sille tutulla hyvällä energialla ja loppuvuosi saataisiin kiriä ja kurottautua taas parhaimpaamme.

Vuosi 2020, olit jotakin täysin odottamatonta ja huonoa.

Kuin märällä rätillä naamaan meidät komennettiin taas suosimaan etätöitä. Ja pieninkään nuha ei sovi, ei päiväkodeissa, ei kouluissa, ei työpaikoilla. Ja desinfioi kädet. Niin, ja ne maskit ja koronatestijonot. Ja tässä sitä on menty mallikkaasti kuukaudesta toiseen ja huomaahan sen itsestä ja muista, että kyllä tähän alkaa väsyä.

Helppo sysätä kaikki vuoden syyksi. Vuosi 2020, olit jotakin täysin odottamatonta ja huonoa. Mutta rakas vuosi 2020, olit paljon muutakin. Minulle annoit levottomuuden lisäksi rauhaa, näytit miten onneen ei tarvita monia asioita, kuinka luonnosta nauttiminen yhdistää ihmisiä ja miten työkin voi joinakin päivinä tuntua rakkaalta harrastukselta. Ajassa, jossa kaikki on totuttuakin epävarmempaa, tärkeintä onkin olla tässä. Läsnä itselleen ja läsnä läheisilleen, ja juuri niinä hetkinä kaikki on hyvin.

Lämmintä joulun odotusta,
Leena